Viimeinen Sny-paketti

Ensimmäinen Sny-kierros, jolle osallistuin, on nyt sitten päättynyt. Kivaa oli ja mulla oli kyllä ihan huippu Sny :) Katsokaa nyt vaikka tätä pakettia!

Sisältö oli siis:
- neljä kerää vihreää Fiammino-lankaa, olemattomalla italian taidollani arvaisin sen olevan villa-akryyli-sekoitus
- vyyhti Malabrigo-merinolankaa lila-viher-sävyisenä
- tiskikukka
- lakuja
- ja kortti

Siis voi että. Ihana paketti! :) Malabrigo on nimenä tuttu, mutta lankana puikoilla ei. Eli suomeksi sanottuna uusi tuttavuus :) Ihan taatusti tuosta tulee huivi, kuten Sny ehdotti. Ja nuo Fiamminot, mahtavaa pehmeää paksua lankaa. Nyt pitää miettiä mitä kivaa niistä syksyksi keksisi. Molemmissa langoissa värit on oikein sopivat, tuo Malabrigon väriyhditelmä jopa ihan mainio :)

Tiskikukka on kyllä ihan ammattilaisen käsialaa ja sen pitäisi kortin mukaan johdattaa minut Sny:n jäljille. Ja niinhän se taitaa johdattaakin :) Aika hassua. Muutama viikko sitten etsin netistä tiskirätin ohjeita ja päädyin tälle sivulle. Pitihän sitä kukkasta itsekin kokeilla, mutta ensimmäinen versio ei kyllä näyttänyt ihan siltä miltä piti ;D Toista en olekaan vielä ehtinyt tehdä. Mutta siis, tuo ohjehan on Tintin blogissa, joten olettaisin hänen olevan Sny:ni :) Tässä vielä kunnon kuva kukkasesta (aurinko vääristi värejä vähän, ovat oikeasti paljon pirteämmät vihreä ja lila)

Kiitoksia Tintti oikein paljon tästä keväästä ja paketeista. Mieluisia ovat olleet ja toivottavasti tässä kesän mittaan saan jotain aikaiseksikin näistä kaikista langoista, niin että saan lopputulokset näytille tänne blogiin.

Vielä muuten Tintille kysymys noista korteista, kun ne on olleet aina tuollaista "muovimaista" paperia. Mitä se oikein on? :) Hienoja kuoseja olet onnistunut löytämään ja olisi kiva joskus itsekin tehtailla synttäri yms. -kortteja vastaavanlaisesta materiaalista.

 Itse lähettelin paketteja Timsulle, jolla ei ole blogia, mutta paketit löytyvät "virallisesta" Sny-blogista

Sny-paketti piilossa

Ehdin jo vähän miettiä että onko postipoika hukannut Sny:ni lähettämän paketin vai missä vika kun ei huhtikuun lähetystä kuulunut. Eilen (lauantaina) sitten siivottiin ruokapöytää, jotta kehtaa vieraita kutsua (tunnustettakoon, pöydälle tuppaa kertymään kaikkea turhaa, jota ei millään jaksa siivota siitä aina heti pois :D). Mies kävi läpi ilmaismainos-/postipinkkaa ja heilutteli ilmassa pahvikuorta, että "oletko sä huomannut tämän?". No enpä ollut huomannut, hyvin oli mies sen sinne pinoon piilottanut, liekö tahallaan?? ;) Se oli varmaankin tullut jo torstaina, joten kaksi päivää olin turhaan odotellut! Murr!

- Schachenmayr Nomottan Arabella -lankaa vyyhti

- Kolme metallin väristä nappia

- Silmukkamerkkejä

- Kasa karkkeja

- Ja kortti

Lähikuva langasta

Sny kirjoitti kortissa että tässä minulle todellakin erikoinen lanka, kun sellaisten perään haikailin. No sitäpä se todella on :) Ihan uusi tuttavuus minulle. Vyötteessä näyttäisi olevan ohjekin huiviin, tosin saksaksi, joten täytyypi alkaa viritellä muistia saksan kielen suuntaan :) Kuvassa huivi ainakin näyttää hienolta, joten jospa langasta sellainen sitten ensi syksyksi muotoutuisi. Napit olisi väriltään ja olomuodoltaan tähän lankaan sopivat, mutta huiviin niitä tuskin tulee laitettua. Täytyypi siis keksiä niille jokin toinen käyttötarkoitus. Joku laukku nyt ensimmäisenä tulee mieleen, jotenkin nuo näyttävät ihan selkeästi kuuluvan laukkuun :) Mutta olen vaan vähän laiska tekemään laukkuja... Mutta sitten nuo silmukkamerkit. Vihdoinkin mulla on silmukkamerkkejä!! :D Mä tuskailen aina niiden langanpätkien kanssa, mutta en vaan ole saanut aikaiseksi hankkia noita kunnollisia merkkejä. Joten kiitos Sny, sekä silmukkamerkeistä, että langasta, että napeista kuin karkeistakin! Kaikki oikein hienoja ja varmasti tulee käyttöön, ennemmin tai myöhemmin :)

Muffinsseja!

Jostain kumman syystä olen unohtanut kirjoitella leivontatuloksista, vaikka jo kuukausi sitten niin meinasin. No, lopputulos ei ollut päätä huimaavan hyvää, joten kenties siinä syy unohdukseen ;)

Olen jotenkin yhtäkkiä ihastunut muffinsseihin. Niitä on niin uskomattoman helppo tehdä ja mielikuvituksella saa ties mitä makuelämyksiä aikaan. Tällä kertaa kyllä päädyin aika perinteisiin sitruunamuffinseihin, mutta seurakseen ne saivat myös viinirypälemuffinsseja. Sitruunaversioista onnistuin tekemään aika mauttomia, joten en varmaan toista kertaa moiseen vaivaudu aikaa käyttämään, vaan valitsen suosiolla jonkin muun "mausteen". Viinirypälemuffinsseissa ei varsinaisesti mitään vikaa ollut, niistäkin vaan puuttuu oikeastaan se maku, kun rypäleet itsessään ovat kypsytettyinä aika valjun makuisia ja taikinaan en muuta makua laittanut. Ehkäpä yhdistettynä johonkin muuhun, rypäleistäkin saisi ihan ok lopputuloksen.

Mutta näin siis tällä kertaa, seuraavalla kerralla jotain muuta :) Tähän loppuun vielä kuva muffinsseista, vaikkei niissä paljon nähtävää olekaan. Viitseliäs jos olisin ollut, olisin voinut koristella ne hieman houkuttelevamman näköisiksi...

Hip hei, se on Sny! :)

Pari tuntia sitten kotiuduttiin ostosreissulta Helsingistä, kun piti päästä täydentämään vaatevarastoja parin viikon päässä siintävää Alppimatkaa varten. Ja sillä välin postilaatikkoon oli ilmestynyt paketti :) Snyhän se oli taas asialla, ihastelkaapa tätä:

- Suklaakarkkeja, nam :) Pussia ei tietenkään ole vielä avattu, uskotteko :D
- Regian merinosukkalankaa, punertavan kirjavaa. Sny ehdotteli langoista kaksinkertaisena neulottua pipoa, jos sukkahaaste ei innosta (joku ehkä muistaa, että aiemmin kirosin sukkien tekemisen vaikeutta) :) Sain kuitenkin heti idean näiden lankojen käyttötarkoituksesta ja sepä ei olekaan pipo. Olen jo aikoja sitten katsonut valmiiksi yhden pitsineulehuivin ohjeen ja tämä lanka sopii siihen oikein hyvin. Hienoa!
- Muistikirja, ihana pöllökuvio kannessa ja tietysti sävy sävyyn lankojen kanssa.
- Ja taas kiva omatekoinen kortti.

Täytyy tunnustaa että lankojen väri on sellainen, etten varmaan ikimaailmassa itse niitä olisi ostanut. Mutta kun ne käteeni tupsahtivat ja niitä hypistelin ja pyörittelin, niin johan vaan ovat hyvän väriset :) Kumma miten sitä on niin kaavoihinsa kangistunut, että tarvitaan ihan ulkopuolisen töytäys oikeaan suuntaan, jotta osaa avata silmät muullekin kuin vain sille tutulle ja turvalliselle. Siis suomennettuna, väri on oikein hyvä ja kiva ja tämä sepustus oli vain positiivista :) Älä siis pelästy Sny :) Ehkäpä tämän kevään jälkeen katson lankoja ja värejä vähän eri kantilta :)

Loppuun siis vielä: Iso Kiitos Sny, oli oikein onnistunut paketti :)

Laiskuutta vai kiireyttä?

Olenpas nyt ollut saamaton täällä blogissa. No puolustukseksi sanottakoon että työt sekä töissä että vapaa-ajalla vievät näin alkuvuodesta leijonan osan ajastani ja kaikki muu jää jalkoihin. Olen sentään yhden pannan saanut neulottua, mutta en tietenkään vielä kuvaa otettua. Ehkä huomenna?

Tämä nyt oli vain tämmöinen yleisluontoinen välihuomio tässä kun kerrankin istun koneella tekemättä mitään kovin tähdellistä :) Ottakaa vaikka lupauksena parantaa tapani ja päivittää blogia useammin. Tosin kun nyt ajattelin seuraavaksi neuleeksi isompaa työtä, ns. lyhythihaista liiviä, sen valmistuminen tuskin häämöttää ihan lähitulevaisuudessa. Joten idea! Ostanpa huomenna kauppareissulla jotain leivontatarvetta ja teen vähän herkuteltavaa viikonlopuksi! :)

Sny-kierroksen ensimmäinen paketti

Niin se postipoika oli ollut reipas ja kuljetti paketin postilaatikkoomme :) Sny:ni tosiaan informoi jo että on paketin lähettänyt torstaina, joten osasin tätä odottaakin. Hymy nousi huulille, kun postilaatikosta ilmaantui tuo pieni paketti ja pitihän se sisällä heti ensimmäisenä alkaa avaamaan.

Sisältö:
- Kaksi kerää Riana Color -lankaa, vihreää. Sanoisinko että koivumetsän vihreää, jos nyt tässä talven keskellä muistan oikein minkä värisiä koivunlehdet ovat :) Kuva ei tee ollenkaan oikeutta värin kauneudelle! Tätä lankaa olenkin katsellut vähän sillä silmällä, joten Sny on selkeästi ollut kärpäsenä katossa joskus ;)
- Heijastinnauhaa, joka on myös pyörinyt mielessä että pitäisi päästä kokeilemaan. Miksiköhän en sitten ole ikinä kokeillut? No, nyt ainakin kokeilen!
- Karkkipussi suklaata ja lakua, nam! Sny on tainnut vakoilla minua myös karkkihyllyllä ;)
- Itse tehty kiva kortti, jossa Sny antoi vinkin neuloa heijastinnauhaa pipon reunaan. Valittelin tuossa vähän (en muistaakseni tänne blogiin kylläkään), että siitä tekemästäni valkoisesta piposta tuli sitten kuitenkin kaikkien vastoinkäymisten jälkeen liian löysä ja mietin auttaisikohan jokin nyöri siinä reunassa vähän kiristämään sitä... Olisikohan tuosta heijastinnauhasta siihen? Hmm, ehkä se uppoaa liikaa paksun langan sekaan ja käyttötarkoitus hämärtyy, kirjaimellisesti ;) Noh, jatkan pohdintaa.

Mutta paketti siis oli oikein osuva ja Snyni oli kyllä oikein oivaltanut millaista lankaa mieleni halajaa :) Kiitos sinulle tästä! Innolla jään odottamaan seuraavaa pakettia.

Pipo!

Se valmistui! Ei tarvinnut enää kuudennen (vai kuinkakohan monennen) kerran aloittaa alusta ja se langanvaihtokin sujui lopulta "huovuttamalla" niin kuin ohjeessa neuvottiin. Lopputulos on mielestäni oikein onnistunut ja sopivan kokoinen, mitä nyt ehkä vähän pipon olisi voinut vielä pidemmäksi tehdä, jotta se asettuisi takaa paremmin. Mutta hyvä silti näinkin :)

 Lankana siis Drops Polaris väri 01 luonnonvalkoinen ja ohje oli tämä.

Tänään pitäisi valmistua vielä yksi pieni pehmolelukin. Siis on pakko. Huomenna menen katsomaan kaveria ja hänen poikaansa, jolle lelu on tarkoitettu. Siis vaihtoehtoa valmistumiselle ei ole. Piste. Siispä lähden tästä virkkaamaan... Toivottavasti muistan ottaa tekeleestä kuvan ennen kuin lahjoitan sen pois.

Suklaapaloja

No niin! Nyt päästään vauhtiin. Tässäpä ikuistettuna ne toissa viikonlopun leipomukset: mustikka-valkosuklaapalat.

Ohje on Marien blogista. Valkosuklaakuorrutus tuntui tehdessä vähän turhan ohuelta, ja kyllä näyttääkin siltä, mutta syödessä tuli todettua että eipä sitä olisi sen enempää tainnut kaivatakaan. On se niin makeaa tavaraa, että riittää ihan näin :) Käytin tuoreiden sijaan pakastettuja mustikoita (no yllätys tähän aikaan vuodesta :D), jolloinka tuo koristelu olisi ehkä ulkonäkösyistä pitänyt jättää väliin. Ei nuo lässähtäneet marjat niin kovin kauniita ole... Mutta pääasia että maistui hyvälle!

Salainen Neuleystävä

Jännityksestä kihisten odottelin eilen että emo sai Sny-parit jaettua. Ja putkahtihan sieltä illalla sähköpostiini tieto omasta paristani. Aivot lähti heti raksuttamaan mitä ihanaa hänelle keksisin helmikuun pakettiin ja muutama varteenotettava idea on jo valmiina. Yöllä oli myös oma Sny:ni käynyt ilmoittautumassa täällä :) Blogistani ei nyt vielä taida hirveästi löytyä vihjeitä siitä mistä pidän, mutta vähitellen... Flunssa ja työkiireet pitivät minut pois kotikoneelta viime viikon, ja oikeastaan myös puikot ja langat saivat odottaa sohvapöydällä parempia aikoja. Pipo on edelleen puikoilla odottamassa langanvaihtoa (juu, Dropsin Polariksesta neulon ja langanvaihtovinkissä kehotetaan "huovuttamaan" kahden kerän langanpäät yhteen, eli avaamaan säikeet, kastelemaan ja pyörittämään ne yhteen. Kokeilin enkä onnistunut saamaan pitävää lopputulosta, toinen kokeilu ilmeisesti edessä tai sitten luovutan suosiolla ja tyydyn perinteiseen tapaan). Reilu viikko sitten sain kuitenkin vähän leipomuksia aikaiseksi, mutta kuvien päivittely tänne jäi myös flunssan jalkoihin. Jospa tänäiltana ottaisin aikaa ja laittaisin nuo kuvat tulemaan...

Ja Sny:lleni vielä, koetan jossain vaiheessa kirjoitella vähän enemmän mahdollisista toiveistani, jos osaan. On nimittäin vaikea pukea sanoiksi sitä, kun jossain näkee langan, ihastuu ja tietää haluavansa sitä. Olen huomannut että usein tämän ihastuksen kohde on jotain ihan muuta kuin mistä olen edes itse kuvitellut pitäväni, esim. värin suhteen :D Mutta pääsääntönä, kuten jo ilmoittautumislomakkeessani muistaakseni totesin, tylsät tavalliset värit eivät ole välttämättä minua varten. Niissä pitää olla sitä jotakin. Usein liukuvärjätyissä tai muuten monivärisissä langoissa sitä on. Innoissani kokeilisin myöskin kaikenmaailman "omituisimpia" lankoja, maissilankaa, maitolankaa, soijalankaa, mitä niitä nyt kaikkia onkaan. Ja kuten tästä kaikesta ehkä voi päätellä, en ole seiskaveikan ylin ystävä, enkä muutenkaan erityisesti välitä Novitan langoista. Eihän niissä varmasti mitään vikaa ole ja onhan niissäkin nykyään monta erilaista materiaalia, mutta jotenkin miellän ne niin perinteisiksi ja tavallisiksi langoiksi, että jotenkin ihan periaatteesta olen kiertänyt ne kaukaa. Olen siis selkeästi erikoisuuden tavoittelija :)

Tullako pipo vai eikö tulla?

Tiedätkö tunteen, kun istut sohvalle aikeena neuloa pipo. Välineinä kaksi kerää lankaa, kahdet erikokoiset pyöröpuikot ja ohjepaperit. Päätät varmuuden vuoksi neuloa ensin mallitilkun neuletiheyden tarkistamiseksi. Se onnistuu hyvin, vähän jopa voisi käsialaa tiukentaa. Purat tilkun ja aloitat pipon. Saat aloitussilmukat valmiiksi ja huomaat aloituslangan olleen aivan järjettömän pitkä - ei tee mieli "hukata" niin paljon lankaa. Purat ja aloitat uudelleen. Teet taas saman huomion, kiroat, purat. Aloitat kolmannen kerran ja vannot että se on viimeinen, jäi lankaa jäljelle kuinka paljon tahansa. Tällä kertaa aloitus onnistuu ja neulot seitsemän senttiä ohjeen ensimmäisen pätkän mukaan ja luet sitten ohjetta eteenpäin. Huomaat, ja muistat samalla aiemmin jo lukeneesi, että neule piti aloittaa niillä toisilla, pienemmillä puikoilla. Kiroat, purat ja aloitat uudelleen oikeilla puikoilla. Lankaa jää yli ihan liikaa, taas. Purat ja aloitat, joko nyt viimeisen kerran?!? Hienoa, nyt alkoi sujua. Jatkat ne samat seitsemän senttiä, vaihdat sitten niihin paksumpiin puikkoihin, kuten ohje kertoo. Jatkat neulomista iloisena, kun vihdoinkin alkaa sujua. Tässä hässäkässä olet unohtanut mitata onko pipon ympärys pään ympäryksesi kanssa yhteensopiva. Olet neulonut toiset seitsemän senttiä kun tajuat tämän. Katsot neuletta ja toteat epäonneksesi sen olevan _aivan_ liian kapea. Etsit äkkiä mittanauhan ja mittailet venyttäen neuleen äärimmilleen. Ehkä sittenkin? Mutta kun ei. Kiroat, kiroat uudelleen ja alat purkaa. Silmukat eivät meinaa lähteä puikolta, jolloin suutuspäissäsi vedät pyöröpuikon päästä ja huomaat pian piteleväsi toisessa kädessä pelkkää puikon "päätä". Kiroat, heität "pään" sohvapöydälle ja toteat että lähteepä ainakin silmukat helposti puikolta kun jäljellä on vain se ohut "lanka". Purat ja kerit lankaa takaisin kerälle, kun mies poimii puikon osat pöydältä, tutkii niitä hetken, käy viereisessä huoneessa ja palaa kohta ehjän puikon kanssa. Pistät langat takaisin pussiin kera puikkojen ja päätät jatkaa huomenna. Ehkä.
Ai tiedät tunteen? Vaiko et? Minä tiedän.